Löysin tällaisen mielenkiintoisen vertailun eri lajien alkioiden/sikiöiden kehityksestä. Vertailussa mukana siis villisika, lehmä, jänis ja ihminen. Aika samoista lähtökohdista kaikki siis ponnistamme, vaikka lopputulos onkin hyvin erilainen.
After Haeckel, photo from Romanes, 1901
TeRRierini odottaa kanssani samaan aikaan pentuja ja kärsimme molemmat siis pahoinvionnista. Selailin netistä tietoja, miltä pennut näyttävät tällä hetkellä ja löysin hyvän saitin, josta nappasin tämän kuvan, jossa on 39-päiväinen koiran sikiö:
Ihmisen sikiö 9. viikolla:
Eipä hirveästi eroa ulkonäössä. Se ero tässä tietysti kyllä on, että TeRRieri synnyttää jo kuukauden päästä silmät tiukasti vielä 2 viikkoa kiinni pitävät pentunsa, minä vähän valmiimman version reilun 7 kuukauden päästä, joka ei tosin 3-viikkoisena ala vielä opetella kävelemään.
Viime viikko oli normimeininkiä pienen pahoinvoinnin kera. Esimerkiksi kahvin keittämisen ajatteleminen sai minut aamulla yökkimään. Boobsit aristavat ja kasvavat. Uutena featurena kyljessä olevat laskimot ovat tulleet näkyviin pintaan.
Kehitysohjelmaan kuuluu seuraavaa alkavalla viikolla:
- “Häntä” katoaa
- Käsivarret ja sääret kasvavat
- Sormet erottuvat toisistaan
- Maksan, sappirakon, haiman ja lisämunuaisen muodostavat kudokset alkavat erikoistua
- Sydämen loput kammiot, sydämen puolikuuläpät sekä keuhko- ja päävaltimot kehittyvät
2,5-senttinen sankarimme näyttää tältä:
Luin mielenkiintoisen artikkelin väitöstutkimuksesta, jossa oli todettu, että vanhempien riitely on haitallista lasten psyykelle.
Vanhempien parisuhdeongelmat ja riitely nostavat lasten mielenterveysongelmien riskiä. Tällaiseen tulokseen tuli psykologian lisensiaatti Sirpa Salo väitöskirjassaan.
Tämä on jälleen yksi asia, jonka pystyn helposti allekirjoittamaan 18 vuoden empiirisen kokemuksen pohjalta. Omat vanhempani pysyivät yhdessä “lapsen takia” (olin ainoa lapsi) ja siitä vuosia jatkuneesta helvetistä jouduin itse maksumieheksi viime kädessä. Se on jännä, miten pienestä lapset haistavat, ettei kaikki ole hyvin: muistan tulleeni koulusta kotiin ja jo pihalla aavistin, jos sisällä oli sota menossa.
Psyykkisesti kuormittavin tilanne on lapsilla, jotka reagoivat aktiivisesti vanhempien ongelmiin: he kantavat huolta vanhempien ongelmista, yrittävät ratkoa ongelmia, toimivat sovitteilijoina tai asettuvat jommankumman vanhemman puolelle.
En tajunnut kouluikäisenä, miten sairas ihminen isäni oli ja muistan itkeneeni ulkona polvillani isäni pakatessa autoa: “Älä isi lähde!” Lisäksi kaikki argumentit (ne, jotka aina kaivettiin naftaliinista riitojen aikana) tulivat tutuiksi samoin kuin se, miten isäni petti ja juoksi huorissa. Sekin oli ihan “normaalia”, että Lapin matkalla isäni lähti takaisin etelään jättäen vaimonsa ja lapsensa ilman autoa pohjoiseen.
Häpesin tilannetta kotonani suunnattomasti. En halunnut kutsua kavereita kylään enkä voinut ainoana lapsena keskustella asiasta kenenkään kanssa. Kaikki piti padota sisälle. Vielä pitkään kotoa muuttamisen jälkeenkin syytin osittain itseäni siitä, että vanhempani riitelivät niin paljon, vaikka vanhempieni olisi pitänyt ymmärtää erota jo vuosikymmeniä sitten.
Näin suojelet lapsia:
Kerro, ettei lapsen tarvitse huolehtia, valita puolta tai ratkoa vanhempiensa ongelmia. Tämä pätee myös eron jälkeen.
Mieti, miten omat vanhempasi toimivat vastaavissa ongelmatilanteissa. Vanhemmilla on taipumus toimia omien lasten kanssa samalla tavalla.
Tottakai itseäni pelottaa se, että toistan vanhempieni virheellisiä käyttäytymismalleja. Tosin traumaattinen lapsuus on jättänyt niin syvät haavat, että välillä välttelen avointa konfliktia aina, kun se on mahdollista. En myöskään halua olla loukussa parisuhteessa ja siksi naimisiin meneminen tuntuu minusta päivä päivältä kaukaisemmalta asialta samoin kuin se, että minulla olisi mitään yhteistä omaisuutta kenenkään kanssa.
Sen päätin kyllä jo vuosia sitten, että jos minulla joskus on lapsia, isäni ei tule koskaan ainoita lapsenlapsiaan näkemään.
Kävelin eilen paikallisen lastentarvikeliikkeen ohi ja mielessäni tarkkailin, tuleeko minulle sellainen olo, että haluaisin mennä hypistelemään mitään vauvantarvikkeita tai -vaatteita – tai edes insinöörisilmin arvioimaan erilaisia rattaita. Ei tullut. Vaikka minusta shoppailu on muutenkin varsin vastenmielistä, niin tuo vauvatilpehööri-maailma tuntuu olevan vielä kovin kaukana nykymaailmastani. Positiivista tietysti, etteivät raskaushormonit ole laittaneet ihan pollaa vielä sekaisin.
Kerroin asiasta miehelleni, joka tuumasi siihen, että hän on kyllä käynyt katselemassa vauvalle juttuja. Hoitotaso pitäisi hankkia ja… WHAAAT!? Kumpihan meistä oikeasti onkaan raskaana?
Vaikka lapsi on todella toivottu, tuntuu, etten vieläkään ole oikein sisäistänyt, että sellainen on tulossa. En ole nähnyt yhtään ultrakuvaa tai kuullut sykettä, jotka mahdollisesti olisivat konkretisoineet asiaa. Onneksi tässä on monta kuukautta aikaa totutella ajatukseen.
Ensi viikolla on ensimmäinen neuvola. Kai sitä kautta asia alkaa muuttua enemmän todeksi päänkin sisällä.
Kategoria(t): rv07+
Jenkkien äitiyssivustoja lueskellessa törmää usein varoitukseen, ettei raskaana ollessa saa käydä saunassa, kuumassa kylvyssä tai poreammeessa. Jälkimmäisen vaarallisuutta sikiölle en käsitä, mutta kahta ensimmäistä perustel
laan sillä, että äidin ruumiin lämpötila saattaa nousta sikiölle vaarallisen korkeaksi.
Hot tubs and saunas are out while you’re expecting because their extreme heat might affect your baby’s in utero development.
Tällä perusteella varmaan 90 % suomalaisista kakaroista pitäisi syntyä jotenkin vajakkeina. Duodecimin Terveyskirjastossa sen sijaan ykskantaan todetaan, ettei saunominen ole odotus- tai imetysaikana vaarallista äidille.
No, ehkä tässä on pieni kulttuurinen ero siinä mielessä, että suomipojat ja -tytöt ovat paljon tottuneempia saunomiseen, kun taas kun stereotyyppinen lihava amerikkalaisnainen kun könyää ensimmäistä kertaa elämässään pulla uunissa lauteille, tilanne voi olla, että äidinkin verenpaine on sellaisissa lukemissa, että 911 to the rescue.
Itse luonnollisestikaan en tällaisia typeriä jenkkiohjeita noudata, vaan hyvillä mielin saunon ja kylven kuten ennenkin. Saunasiideristä olen kyllä luopunut.
Aika vähällä olen tainnut kaiken kaikkiaan päästä raskausoireiden osalta, mutta yksi “oire” kyllä peittoaa muut mennen tullet: tissien kasvu.
Olen sukujuuriltani rintavaa karjalaista sukua, vaikka muuten olenkin varsin normaalivartaloinen. Normikuppikoko heiluu jossain C/D-hujakoilla. Mittanauhan kanssa olen seuraillut, miten rinnan ympärykseni on kasvanut parin viikon sisällä sellaiset 5 cm.
Eihän siinä tietysti mitään VÄÄRÄÄ ole, että on isot tissit, mutta toivottavasti tämä kasvu pysähtyy, ennen kuin minut rekrytoidaan johonkin pornoleffaan. Nämä ovat tällaiset köyhän naisen silikonit: “Ei maksa paljon, ei kestä kauan, mutta sivuvaikutuksia on vuositolkulla.” 
Päättyneestä viikosta selvittiin pienellä pahoinvoinnilla ja muutamalla aika kivuliaalla krampilla. Pahoinvointiin tuntuu auttavan se, että verensokerin pitää aika tasaisena. Tosin tästä on seurauksena kyllä tullut jonkin verran lisää painoa – suurin osa tosin tuntuu parkkeeranneen rinnan korkeudelle. Tavalliset kauluspaidat eivät enää mene kiinni.
Alkavalla kahdeksannella viikolla tapahtuu seuraavaa:
- Sormien ja varpaiden muotoutuminen alkaa
- Suolisto alkaa kehittyä: osittain alkion sisällä, osittain napanuoran sisällä
- Lihakset hermottuvat
Miss Isoäiti Janika iski tyttärensä 18-vuotiaan poikakaverin – liittoa vastustetaan! (Hymy)
Tämä uutinen on varmasti ihan lähteensä tasoinen kaiken kaikkiaan. Minulla ei ole sinänsä mitään vastaan, jos joku nainen/mies seurustelee itseään parikymmentä vuotta nuoremman kumppanin kanssa. Ulkopuolelta on vaikea ja täysin turha arvioida, onko suhde “terve”.
Siinä on kyllä ollut ihan vauhtia, kun on 38 vuoteen mennessä ehtinyt tehdä seitsemän lasta. Tarina ei kertonut, olivatko kaikki lapset samasta yhdistelmästä vai ei. Lapsuuden kaveripiirissäni pyöri paljon lestadiolaisperheiden lapsia ja sitä jotenkin tottui siihen, että sellainen 10-14 lapsen perhe oli ihan normaalia huttua – tosin niissä tapauksissa perheen äippä harvemmin iski tyttären kavereita.
Sitä jäin ihmettelemään, että miten 7 lapsen yh oikein pärjää lapsineen – jostain syystä en oikein usko, että tässä on kyseessä mikään Nokian optiomiljönääri? Olettaen, että kaikki lapset ovat olleet jossain vaiheessa alle 17-vuotiaita, Kelan lapsilisä on sellainen rapiat 1063 EUR. Päälle tietysti hieman elatusmaksuja/sossusta rahaa/palkkatulot/työttömyyskorvaukset. No, kai sillä toimeen tulee.
Propsit kyllä tädille, että on aika hyvässä kuosissa ikäisekseen tuon rupeaman jälkeen.
Löysin surffaillessani imetystilastoja maailmalta. Silmiinpistävää näissä oli mielestäni Hollannin alhaiset luvut ja muistuipa siitä mieleeni yhden ko. maassa synnyttäneen tuttavani kertomus siitä, miten sairaalassa lähes väkisin oltiin antamassa piikkiä, jolla estettäisiin maidon nousu. Tämä suomalaisnainen sitten siihen sopertamaan, että haluaa imettää, mikä aiheutti suurta hämmästystä paikallisissa terveydenhuoltohenkilökunnan edustajissa. Tuttavani kertoili myös, että Hollannissa tilanne on muutenkin hieman erilainen. “Propagandakoneisto” on varsin imetysvastainen.
Heterogeenisestä Yhdysvalloista en nyt sano mitään, mutta mielestäni Iso-Britannia ja Hollanti ovat varsin kehittyneitä maita, joten kumma, ettei siellä ole “löydetty” rintaruokinnan autuaaksi tuovaa iloa ja suuri osa parimetrisistä hollannikkaista kasvatellaan korvikkeella.
Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta näissä tilastoissa oli se, että puolalaiset ja kanadalaiset äidit ovat ahkeria imetyksen aloittajia, mutta siihen se sitten jääkin.
Mitä opimme tästä? Emme juuri mitään muuta kuin, että suhtautuminen rintaruokintaan on hyvin erilainen eri hyvinvointivaltioissa.
| Country | % of mothers who start | % who continue 6 months or longer |
|
|
||
| Sweden | 98 | 53 |
| Norway | 98 | 50 |
| Poland | 93 | 10 |
| Canada | 80 | 24 |
| Netherlands | 68 | 25 |
| Britain | 63 | 21 |
| United States | 57 | 20 |
|
|
||
| Sources: Baby Milk Action, Cambridge, England; Center for Breastfeeding Information, Schaumburg, IL |
||
Pienet etovat olot ovat kyllä aika pientä verrattuna tähän kokovartalokoomaan, joka on iskenyt päälle. Perjantaina vain hädin tuskin pääsin aamulla sängystä ylös ja töihin ja töissäkin oli vaikeuksia pysyä hereillä. Kotiin päästyäni nukuin klo 19:30 alkaen lauantaihin 18:00 saakka heräten vain pari kertaa vessaan, syömään ja käyttämään koiran ulkona. Yhteensä reippaasti yli 20 h unta ja edelleen väsyttää.
Nyt menee rahaa pankkiin urakalla.
