Tänään (rv 26+5) kävin ylimääräisellä seurantakäynnillä neuvolassa. Arvot aika lailla samaa kuin viimeksi:
- paino noussut +100 g/vko (viimeksi +800 g/vko, +3,9 kg lähtötilanteeseen)
- verenpaineet 106/71 (viimeksi 113/69)
- hemoglobiini 123 (viimeksi 123)
- Leukosyytit -, proteiini – ja glukoosi – (viimeksi ++-)
- syke + 145-150 (+)
- liikkeet + (+)
- SF-mitta 26,5 (keski- ja yläkäyrän välissä, viimeksi 21)
SF-mitta oli tosiaan aika iso, mutta toisaalta kun sain niin hyvät sokerirasituskokeen arvot (4,3; 4,4; 4,0), niin todettiin, ettei syytä huoleen. Verensokerini ei siis juurikaan heilahtele. Mukelo vaan on iso tai ainakin kohtuni, jossa kasvaa. Mahakin on tullut jo ihan reilusti näkyviin. Täytyypä pyytää jotain ystävää ottamaan seurantakuva.
Muutto lähestyy, mikä hieman piristää oloa. Mutta jotta elämä ei kävisi liian helpoksi, niin äitini joutui tänään sairaalaan sydämen rytmihäiriöiden takia.
Tänään on tosiaan karkauspäivä. Heitin lapseni isälle puolileikilläni joskus syksyllä, että kosin häntä tänään. No, ei tarvinnut toteuttaa “uhkausta”.
Olen usein miettinyt, että minkälaisia valintoja sitä olisi elämässään tehnyt, jos olisi tietyssä valintatilanteessa ollut kristallipallo kädessä ja nähnyt siitä pienen, irrallisen välähdyksen tulevasta. Olisiko se muuttanut asioiden kulkua? Olisiko sitä uskaltanut tehdä valintoja yhden irrallisen kuvan tai tiedon perusteella ymmärtämättä, mikä kokonaisuus on?
- Olisinko ottanut tätä työtä vastaan, jonka parissa lapseni isään törmäsin, jos olisin tiennyt, että työpaikan vaihtaminen muuttaa elämäni täydellisesti?
- Olisinko ryhtynyt suhteeseen lapseni isän kanssa, jos olisin tiennyt, että rakastan häntä enemmän kuin ketään toista miestä – mutta että hän satuttaa myös minua enemmän kuin kukaan koskaan voi satuttaa?
- Olisinko muuttanut tänne syrjäkylille asumaan, jos olisin tiennyt, että törmään moottoritiellä rekkaan?
- Olisinko yrittänyt lasta lapseni isän kanssa, jos olisin tiennyt, että jään täydellisen yksin lapsen kanssa?
- Olisinko yrittänyt lasta lapseni isän kanssa, jos olisin tiennyt, että siitä lapsesta tulee elämäni tärkein ihminen?
Olisinko uskaltanut tehdä näitä tekemiäni valintoja? Olisinko uskaltanut jättää valintoja tekemättä?
Olen perusluonteeltani fatalisti. En ehkä siinä mielessä, että uskoisin, etteikö ihminen voisi vaikuttaa valinnoillaan tulevaisuuteensa, kuten tiukasti tulkittuna fatalismi tarkoittaa:
Fatalismi eli kohtalousko on usko, että ihmisen tahto ja toiminta sekä tapahtumat ovat sidottuja ennalta määrättyyn kohtaloon tai jonkin jumalallisen voiman vaikutukseen. (Wikipedia)
Mutta siinä mielessä olen kyllä fatalistinen, että uskon asioiden menevän niin kuin on tarkoitettu. Ainakin jälkeenpäin on lohduttavaa yrittää itselleen jälkiviisastella, että näin kävi syystä että.
Nykyinen asuntoni eteinen on täynnä muuttolaatikkoja. Yhteensä 60 kappaletta. Laskin, että sellaisella 8 laatikkoa/päivä -pakkausvauhdilla ainakin laatikot loppuvat, ennen kuin muuttorekka ajaa pihaan. Sitä en tiedä, ovatko kaikki kamat lähtövalmiina myös siinä vaiheessa.
Aloittelin urakkaa pakkaamalla laatikoiden pohjalle kirjoja ja päälle liinavaatteita. Sen verran painavia niistä laatikoista kuitenkin tuli, että totesin, ettei täysien laatikoiden nostelu koiraportin yli ole mitään tiineen naisen hommaa. Mutta minkäs teet.
Haikeaa on katsella, kun pala palalta oma elämä ja unelmat pakkautuvat punaisiin muovilaatikoihin. Komeroistakin kävelee katkeroittavia muistoja vastaan jatkuvalla syötöllä: viime kesänä hankittu Mölkky, festareilla käytetty piknikpeitto, viime talven skimbareissusta muistuttavia hiihtokamoja… Sillä Levin reissulla taisin olla onnellisempi kuin olen koskaan ollut.
Vessassa ramppaaminen hieman alkaa kyllästyttää: tuntuu, että on ihan hirveä hätä ja rakko räjähtää ihan just ja sitten kun jalat ristissä kiidät vessaan, niin tuloksena on vaan pikkuliru. Aamupalan jälkeinen pahoinvointi jatkuu edelleen – murokupin päälle kun antaa TeRRierille ruokaa tai korjaa ulkoa sen paskoja, niin alkaa kyllä Kelloggsit tehdä paluumatkaa.
Alkavalla viikolla:
- Vauvan silmät avautuvat jälleen oltuaan kiinni yli neljä kuukautta. Hän ei pysty vielä erottamaan asioita, mutta hän näkee valoja ja varjoja.
- Lapsi harjoittaa silmän lihaksia avaamalla ja sulkemalla silmiään ja liikuttelemalla niitä molemmille puolille.
- Lapsiveden määrä on nyt vähentynyt huomattavasti, ja pystyt tuntemaan helpommin lapsesi liikkeet: kun hän tökkii sinua jalallaan, kyynärpäällään tai kädellään.
Pituus 33 cm, paino 900 g.
